Pikkuruinen kartano

Puutarhamarjat kypsyvät

Puutarhamarjat kypsyvät ja Pikkuruisessa Kartanossakin on mehujen keittoaika. Elsa ja Katri ovat keränneet marjoja ja alkavat tehdä mehua. Osasta mehusta tehdään myös viiniä.

1800-luvun lopulla karviainen oli yleisin viljelty marja Euroopassa, muotia Suomessakin. Muita viljeltyjä marjoja olivat puna- ja mustaherukat. Ahomansikka oli myös mustikan ja vadelman ohella merkittävä talousmarja 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Karviaisten huippuaikana siitä jalostettiin satoja lajikkeita. Karviaisbuumi sai ikävän, äkillisen lopun 1900-luvun alussa Amerikasta saapuneen karviaishärmän tuhotessa sadon ja kasvustot.

Marjojen säilöminen mehuiksi ja muiksi juomiksi on vuosisatoja vanha tapa. Emännän tietokirjan (1939) mukaan marjat voi mehustaa siten, että ne pannaan kiviruukkuun, joka peitetään kannella ja asetetaan vedellä täytettyyn kattilaan, joka pannaan tulelle. Marjat mehustuvat ruukussa ja sitten mehu siivilöidään kankaan läpi. Näin olettaisin ”höyrymehua” tehdyn ennen mehumaijoja.

Mehua on valmistettu myös keittämättä. Louhisaaren linnan ohjeen mukaan marjat survotaan koivusta tehdyllä survimella. Lypsylämpimän maidon lämpöistä hyvää, keitettyä lähdevettä kaadetaan niiden päälle 5-6 dl/marjakilo. Astia peitetään ja annetaan olla vuorokausi. Sitten mehu siivilöidään siivilävaatteen läpi, joka sidotaan esimerkiksi ylösalaisin käännetyn tuolin jalkoihin. Siivilävaatetta ei saa puserrella, että mehusta ei tule sameaa. Myöhemmin mehu voidaan sokeroida (sokerin ansiosta se ei kellarissa jäädy niin helposti, myös väri säilyy kauniimpana – ja nykytiedon mukaan c-vitamiinikin säilyy paremmin). Mehusta voidaan valmistaa myös esim. viiniä.

Kuvien marjat on kuvattu omassa puutarhassani. Minäkin olen keitellyt mehuja puna- ja mustaviinimarjoista – sähköisellä mehumaijalla tosin. 😊

(Lähteet: Emännän tietokirja. 1939. III-osa. WSOY. Porvoo.

Klemettilä, H. & Jaakola, L. Mansimarjasta punapuolaan. Marjakasvien kulttuurihistoriaa. Maahenki Oy. Helsinki.

Kuurne, J. 2008. Louhisaaren linnan talousreseptit (n. 1770-1850). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. )

Mainokset
1:12

Pikku rouva

Teinpä pitkästä aikaa sellaista, josta pidin kovasti viitisentoista vuotta sitten eli neulahuovuttamalla nuken. Halusin kokeilla 1:12 nuken tekoa …ja erityisesti kokeilla sen kokoisten neulevaatteiden tekemistä Hanna Merosen Pienenpieniä käsitöitä kirjan ohjeiden mukaan. Sukkahousujen neulomista olisi kiva kokeilla.

Tässä syksyllä 2002 tekemiäni nukkeja.

Nyt tein nuken rungon ensin piipunraseista ja kieputin villaa siihen ympärille. Sitten huovutin pinnan saippuan kanssa kevyesti. Kasvot tein neulaamalla. Ensimmäinen naama oli kauhistus. Nukesta tuntui tulevan peikko tai noita. Revin yksityiskohdat irti, laitoin ohuen villakerroksen kasvojen pälle ja yritin uudelleen. Kirjastosta löysin Laurie Sharpin Villaiset pikkupehmot -kirjan, jossa on hyvät ohjeet yksityiskohtien neulahuovuttamiseen. Uusiin kasvoihin olin melko tyytyväinen. Nenä on isohko, mutta ei se mitään. Pikkuisten kasvojen tekeminen vaatisi enemmän harjoitusta. Silmiksi ompelin pienet helmet.

Merinovillahiukset kiepautin nutturalle. Nuken kokonaispituus on n.16 cm. Se on ehkä hitusen kookas 1:12 nukeksi. Nimesin nuken pikku rouvaksi, kun se tuntui jonkinlaiselta omakuvalta, vaikka nenäni ei iso olekaan.

Viimein pääsin neulomaan vaatteita. Sehän se tässä oli pääasia 😄! Neuloin ohuesta pellavalangasta nukelle saman tyylisen mekon, kuin itsellänikin on. Ei tarvitse pikku rouvan enää ilkosillaan olla. Helteiden mentyä voi nukelle ilmaantua sitten ne sukkahousutkin.

Mummola

”Nytpä tahdon olla ma pienen mökin laittaja…”

Nyt otin käyttööni uutenavuotena keräämäni ilotulitteiden kepit ja rakensin niistä hirsitalon. Mummola-tyylinen rintamamiestalon tapainen mökki on ollut mielessä jo jonkin aikaa.

Sisustus tulee olemaan sekoitus tyylejä viisikymmentä luvulta tähän päivään. Portaat tein perinteisen harmaiksi.

Alakerrassa on vasemmalla keittiö, oikealla olkkari, rappusten alle jää vessa. Yläkerrassa on makuuhuoneet. Johonkin osaan jätän hirsiseinän näkyviin.

Monitoimitalo Luova

Monitoimitalo Luova valmis

Nyt on Luovan kaikki huoneet käytössä. Kirppiksen viereen samaan kerrokseen tehtiin luokkahuone erilaisten harrasteryhmien kokoontumispaikaksi.

🌻 🌻 🌻

Seuraavaan kerrokseen bändikämpän viereen tuli verhoilijayrittäjä. Hänellä on tuolin korjaus kesken; satulavyöt on juuri istuinosan pohjalle uusittu. Seuraavana korjausta odottaa nojatuoli, jossa näkyy olevan siksak jousi irronnut ja kankaat melko kuluneet.

🏵. 🏵. 🏵

Verhoilijan vieressä on Ellaran huovutusateljee. Huovutuspöydän yläpuolella on kuivumassa aiemmin huovutettu vihkihuopa. Pöydällä on aluillaan uusi työ.

🍀 🍀 🍀

Alakerrassa neulekahvilan vieressä on kutomo, jossa saa käydä kutomassa valmiiseen loimeen vaikka mattoa tai poppanaa. Nyt taitaa olla poppanaloimi puissa.

Kangaspuiden sivupuut on tehty kutistemuovista samoin kuin pirta. Muutoin puut on tehty tulitikun pätkistä. Loimi on ompelulankas ja pellavakangas tukilla on kangasteippiä. Kyllä oli muuten vaikeat tehdä! Hyvä että pinna ja sorminäppäryys riitti 😰😊

🌷 🌷 🌷

Neulekahvilakin on nyt valmis, kalusteet ovat paikoillaan.

Viimeisimpänä Hellevi laittoi ylähyllyyn vielä Ellaran pari huovutettua laukkua.

Voi että, miten mukava tätä taloa on ollut tehdä! Sääli, että se on kutakuinkin jo valmis. Saattaahan silti olla, että jotain lisään vielä.

Uusia suunnitelmia on… Palataan niihin myöhemmin! 😉

Monitoimitalo Luova

Monitoimitalo Luovaan uusia toimijoita

Monitoimitalon ylimpään kerrokseen on avattu balettikoulu. Tutut roikkuvat tangossa, tossut odottavat lattialla ja piano on viritetty säestäjää varten.

* *

Kerrosta alemmas on löytynyt kirpputoriyrittäjä pitämään kirppis Kirppulaa. Pöydät ovat jo täynnä myytävää.

* *

Hellevikin teki jo löytöjä ja sai hankittua neulekahvilaansa sopivan nojatuolin. Muutoin vielä osa kahvilan kalusteista on saapumatta ja/tai laittamatta paikoilleen.

* *

Tässä vielä muutama tekovaiheen kuva. Kirppispöytien tekeminen oli hauskaa ja vei täysin mukanaan. 😊

Balettimekot eli tutut. Tossujen väkertäminen oli aika vaikeaa, mutta niiden kuvaaminen oli vielä vaikeampaa.

KYLLÄ NÄIN PIENTEN JUTTUJEN KUVAAMINEN ON SITTEN VAIKEAA!!! Puutteita taitaa olla niin kamerassa kuin kuvaajassakin. Parhaimman käsityksen saa aina, kun pääsee katsomaan nukkekotia oikeasti, valitan 😔.