Taustaa

Olen aina tykännyt askartelemisesta ja näpertelystä. Harrastan käsitöitä, erityisesti neulomista ja virkkausta, myös ”oikeassa” mittakaavassa. Nukkekoti minulla oli lapsena siskon kanssa yhteinen, isosiskon ukilta joululahjaksi saama. Meillä oli myös barbitalo kirjahyllyssä.

Aikuisena olen askarrellut miniatyyrejä lähinnä onnittelukortteja somistamaan. Pojilleni tein kulmahyllyyn paloaseman ja sinne huonekaluja ja pikkutavaroita Ohjasin pari vuotta sitten vähän aikaa nukkekotikerhoakin. Tämä blogi käsittelee kuitenkin tämän hetken hurahtamista pikkuruiseen mittakaavaan.

Olen joskus yhdeksänkymmentä luvun puolivälissä ostanut pikkutavaroille talon muotoisen seinähyllyn. Se tuli vastaani viime keväänä vintillä jotain muuta etsiessäni. Kovasti oli mielessä ollut lapsuuden nukkekodin kunnostaminen ja sisustaminen. Tilaa ei kuitekaan sellaista varten ole. Talohylly ikäänkuin tyrkytti itseään. ”Tästä tulee hieno kartano, koska huonekorkeus on niin iso keskihyllyissä”, ajattelin. Siitä se sitten lähti. Esine kerrallaan, huone kerrallaan aina edellisiä täydentäen.

Pientä mahtuu tekemään pienessä tilassa ja välillä pienessä ajassakin. Nyt tämä näperrys on vienyt ihan mukanaan, vaikka alkuun mittakaavan hahmottaminen oli vaativaa.

Mainokset