Muita minejä

Välillä jotain vielä pienempää

Löydettyäni vanhan paikkarasian autotallin siivouksen yhteydessä on mielessäni ollut pyöräkorjaamon rakentaminen rasiaan.

Pyöräkorjaamon rakentaminen alkoi edetä vauhdilla, kun sain ostettua metallisia polkupyöräriipuksia, jotka sitten väritin eri värisiksi. Pyörien koko määräsi mittakaavan 1:100:an.

Vielä on lisättävä jotain työkaluja korjaamon seinälle, mutta muutoin se on jo valmis.

Since I found old cycle repair tin box from carrage I have been thinking to build a cycle repair shop in it. When I found suitable bicycle metal charms building started. The scale is only 1:100. Yet some tools I’d like to add on the wall. This was funny weekend craft in between other projects!

Mainokset
Blogin pitäminen

Jo vuosi kulunut!

Käsittämätöntä, että on kulunut jo muutama päivä yli vuosi siitä, kun aloitin blogin kirjoittamisen. Vuoden aikana olen saanut valmiiksi jo kolme taloa ja neljäs on tekeillä.

 

Hirsimökki mummola ei ole nyt edennyt. Se odottelee inspiraatioita, ja etenee omalla painollaan vähitellen.

 

Pikkuruisen Kartanon myötä on ollut hauska perehtyä yli sadan vuoden takaisiin tapoihin ja touhuihin vuoden kierron mukaan. Samaan tapaan tulen varmaan jatkamaankin kartanon kehittelyä ja historiaan perehtymistä.

Olen saanut seuraajia jo Suomen ulkopuoleltakin ja yrittänen jatkossa kirjoittaa postauksen loppuun lyhyesti englanniksikin. Mukava, että seuraatte blogiani! Tervetuloa jatkossakin seuraamaan tätä erittäin epäsäännöllisesti päivittyvää nyhertelyblogiani!😊

My blog is already one year old! How time flies! During this year I have finished three dollshouses and fourth house is on progress. With the making of Tiny Maison I have orientated to kultural history according to the seasons. It has been very interesting. Thank you for following my blog! In future I’ll try to write in English too. 😊

Pikkuruinen kartano

Kartanovierailulla

Pikkuruisen kartanon isäntäväki kävi vierailulla Moision kartanossa. Kartanon historia ulottuu 1600-luvulle saakka, jolloin Ruotsin kuningas Kaarle IX lahjoitti mm. Elimäen neljänneksen Wreden suvulle, Gertrud von Ungerille ja tämän kahdelle pojalle. Nykyisen kartanon on rakennuttanut majuri Fredrik af Forselles Moision mäelle Carl Ludvig Engelin 1818 tekemien suunnitelmien mukaan. Päärakennus valmistui 1820.

Seuraavalla kerralla on varattava enemmän aikaa, jotta ehtii vierailla myös naapurikartanoissa, esimerkiksi Peippolassa.

Moision kartano on toiminut historiansa aikana myös kunnalliskotina, kotisisaropistona ja jopa lukio toimi siinä hetken. Nykyään kartanon omistaa Elimäen kunta ja siinä on ollut 1997 lähtien vuokralaisena Taide- ja pitokartano Oy kehittämässä historia-, kulttuuri- ja ruokamatkailua.

Elimäellä vieraillessasi suosittelen käymään myös 1600-luvulta peräisin olevassa Elimäen kirkossa

sekä arboretum Mustilassa. Arbotetumin on perustanut 1902 valtioneuvos A. F. Tigerstedt. Arbotetum on erityisen suosittu vierailukohde alku kesällä, kun alppiruusut kukkivat. Mustilan arboretumissa on 150 eri alppiruusu lajia ja lajiketta. Köynnökset, mm. köynnöshortensia, kasvoivat hauskasti männyn rungoilla.

Mummola

Ikkunoiden asennusta

Olen puuhastellut hirsimökin parissa. Sinne on valmistunut keittiön kaapit ja ikkunat keittiön päätyyn. Ikkunalasit päädyin jättämään pois, eli pelkät pokat on ikkunoissa. Ulkoseinät ajattelin jättää ihan puupinnalle, ainakin nyt tuntuu siltä.

Sisäpuolen kuvassa näkyy myös allaskaappi. Keittiössä on samanlainen leivinuuni kuin mummolassani oli, jossa oli papan rakentama puulaatikko suoraan uunin alla.

Kaapit ja keittiöjakkara on tehty Maria Malmströmin uuden kirjan Retroa nukkekotiin mukaan. Kopiokoneella pienensin kaavat ja lähdin sitten niitä soveltamaan. Kirjan innoittamana tein myös fimomassasta pienet emalipannut, jotka odottavat vielä sijoituspaikkaansa keittiössä.

Hirsimökin sisustus on sekoitus mummoloitani ja joitain ideoita lapsuuden kodista; retroa, 50-lukua ja ehkä ripaus 80-lukuakin.

Pikkuruinen kartano

Kalastusta

Mauritz on suuri kalaruuan ystävä. Erityisesti hänen mieleensä ovat kuha ja ahven, mutta myös taimen. Vielä enemmän kuin kalan syömisestä pitää hän kalastamisesta, etenkin urheilukalastuksesta, jossa taitojaan voi kokoajan kehittää. Alex Hintzen (1846-1924) mukaan urheilukalastuksessa suurta saalista merkittävämpää on se, kuinka paljon yksittäinen kala tarjoaa ”urheilua” pyytäjälleen (Jormanainen, 2011, 34).

Matkoillaan Mauritz on tutustunut englantilaiseen John Mitchelliin, innokkaaseen vapakalastajaan, jolta hän on saanut kullanarvoisia vinkkejä erityisesti perhokalastuksesta. John Mitchell perusti Vuokselle englantilaisen kalastusklubin 1875, jolla oli tukikohta Linnankosken yläpuolella Varpasaaressa (klubi jatkoi toimintaansa vuoteen 1949 asti). Venäläinen ylimystökin kalastaa mielellään Vuoksen vesistössä.

Mauritzin ystäviin kuuluu myös Herman Renfors Kajaanista. Herman kehittelee innokkasti kalastusvälineitä, erityisesti uistimia. Hän on antanut Maurizille koekäyttöön kehittämänsä lipasuistimen.

Nyt on pikkuruiseen kartanoon tulossa englantilaisia kalastusystäviä, jotka ovat matkalla Kajaaniin Renforsin luo. Mauritz vie ystävänsä tietysti läheiselle koskelle kalastamaan. Hän laittaa vapansa ja uistimensa kuntoon tulevaa kalareissua varten.

Lähteet: Jormanainen, J. (2011). Urheilukalastus. Kalojen ja vieheiden viemää. Gummerus. Porvoo.

Jormanainen, J. (2014). Ottavimmat vieheet. Readme.fi. Porvoo.

Kettunen, M. (2011). Uistinmestarien sormenjälkiä. Karisto Oy. Hämeenlinna.

Särömaa, M. J. (1987). Kalkkisten kalastusklubi 1886-1986. Kirjayhtymä. Rauma.

Vanhat kuvat: finna.fi. Museovirasto.